tiistai 30. joulukuuta 2014

inho

minä vihaan
heittelehdin sängyssä, enkä voi nukkua koska vihaan niin paljon.
kohdistan vihani vieressä nukkuvaan mieheen, haluan katkaista häneltä kaulan, viiltää selän auki, rusauttaa veret kerralla ulos. se saatana otti minut vangiksi ja nyt en hengitä enkä elä.

en halua laulaa enää, olen liian vihainen.
en halua millään tavalla tulla ulos itsestäni, näyttää mitään. olen saastunut ja likainen, tuhoa inhoa likaa.
miksi ylipäätään olen olemassa?


en voi nukkua kun inhoan elämääni niin paljon.


.....

en ymmärrä elämäniloisia ihmisiä. en ole kokenut sellaista. toisinaan ainoastaan korventavaa ekstaasia joka on nostanut minut aivan liian korkealle.


olen maannut liian pitkään sisällä, tuskin jaksan nostaa kehoni suoraksi.

voiko tästä enää toipua ? ? ?








tiistai 30. syyskuuta 2014

typerys

kiellän turhana itseltäni kaiken
en kirjoita  vaikka haluaisin, vaikka hyvän olon siitä saisin....



hyvä olo, häviävä, hetken vain on hellivä
sortuu murtuu elämä, kaikki tuhoutuu
kuolee liha, mätänee, elättää vain tuhoa

tuhon eläin, tunnetko iloa vai itketkö tyhjentävää oloa ?

mikä on mihin suuntaan ja miten päin ?
en enää tiedä mikä on unta
mikä totta, onko sellaista edes?




sisäiset kuvani, mieleni kohtaamat,
 niin kaunis. elämä ihmisenä niin raskas ja tuskantäyteinen. tuska ei lakkaa, ahdistus ei lopu (näin sanottiin, 3 vuotta vielä)
joten nyt vain hyväksyn, hvyäksyn hyväksyn kunnes kuolen.


aamen aamen aamen minne menevät nämä kaikki kuvat jotka lävitseni kulkevat ? etsinkö niitä turhaan materian maailmasta ?


helvetti tätä häpeää tämän työkaluni huonoudesta, en tiedä mistä aloittaa, mitä tehdä, olen neuvoton ilman opastani.

HYVÄSTI !


MINÄ HALUAN MENNÄ JO ! minä haluan lentää ! minä haluan hypätä ! minä haluan avata siipeni !
mutta miten minä sen teen...
en tiedä ollekaan.

en usko 
en tiedä
en ole.


(apua)










tiistai 29. heinäkuuta 2014

huojun hengessä

elämä ulottumattomissani, niin lähellä että voin melkein koskettaa sitä, melkein haistaa, maistaa, tuntea koko kehollani

etsin etsimistäni, haen yhteyttä
yritän

mutta en löydä tietäni.

paniikki ja kauhu loivat häkin ympärilleni, raskaat rautaiset kalterit jotka estävät pääsyni maailmaan ihmisten luo


tietäisinpä miksi olen täällä. tietäisinpä kuinka päästä pois häkistä, ulos, esille. kuinka kauan vielä ? onko tämä rangaistus jostakin ?
uskaltaisinpa kohdata maailman. pelkään ja värisen.


kaikki tämä kipu ja uupumus. milloin saan herätä aamulla tuntien keveyttä ?
tarbitsen kodin jossa viihdyn, kodin jossa asuu harmonia ja rauha. menen sekaisin kaikesta tästä sotkusta mitä elämässäni velloo !




mitä ihmettä täytyy tehdä tervehtyäkseen.
minö tahdon terveheksi. tarvitsen sitä. olisi tämä elämä elettävänä. 

maanantai 7. heinäkuuta 2014

revityt verhot

tulin tilaani
löysin ytimeni, sen kultaisen sauvan jonka ympärillä käärmeet kiertävät.


kärsin koska en ole polullani.




HALUAN KIRJOITTAA
maalata tauluja
laulaa lauluja
niistä kamalista maailmoista jotka vielä minua pelottavat, mutta eivät kai enää kauaa. tulen tutuksi itselleni vähitellen (ja olen tosiaankin vallan hirvittäviin hirvittävyyksiin kykenevä hirvitys)


mutta vielä en jaksa.

((pian jaksan, aion jaksaa, jaksan))



sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

kuinka monta kertaa voi tulla uskoon ja pois sieltä

hitaasti ja varovasti, aloitan taas uudelleen

yritän hengittää.


olen niin pieni ja sanoja on jäljellä vain muutama. käteni ovat kipeät, viikkojen, kuukausien ajan on niihin visioissani viilletty syviä vertapulppuavia, suorastaan suihkuavia uria. kolme kumpaankin, monta kertaa toistaen
ja olen vuotanut kuiviin ravitakseni syvimmän maan.
verta vuotava ihmissuihkulähde.

miksi minä elän ?



 on kai ihme että elän, tällaisella mielellä.


ilmeisesti on voimia jotka kuitenkin tukevat ja auttavat minua. tuntisinpa niiden lämmön ja voiman
(tosin pelkään, että elättämiseni tarkoituksena on vain jonkun hyöty)

Vihdoin sydämeni haava on korjautumassa, ja minut on hengessä nostettu kuoleman kentiltä, on mustat huoneeni valaistu. Tämän kaiken sai aikaan Ihminen joka kutsui minua elämäänsä. Minä kuulin hänet ja pian kohtasimme. Nyt elämme rakkaudessa, kaikkeudelle kiitos, sillä sen tähden olen minä pelastunut liian varhaiselta kuolemalta. vai olisiko minun pitänyt mennä jo ?

En olisi jaksanut pitkään. En meinaa nytkään jaksaa. mutta hän auttaa minua. ja vaikka pelkään niin valtavan paljon niin yritän kaikkeni olla juoksematta vimmatusti karkuun.




kehoni itkee, se suree liikkumattomuuttaan. en uskalla liikuttaa sitä, maailmat järkkyvät liikaa. pelkoni ovat surrealistisia.

anteeksi että sanani ovat niin pieniä enkä jaksa kirjoittaa oikein. minua hävettää niin valtavan paljon. olen epäonnistunut eläjä, hukkaan mennyt ihminen.
halusin pahaa kaikille ja nyt kärsin. halusin pahaa kaikille koska kärsin.

nyt haluan vain ulos, pois tästä kierteestä.



.....................................................................


armo, armo, armo, laskeudu ylleni, läpäise minut. minä olen niin kovin väsynyt ja janoinen, tarvitsen virvoittavan elämän veden virtaamaan lävitseni. oi kirkkaus, puhdista minut.